Sivut

3.9.2017

Kurpitsa jatkaa naapurin puolelle

Joka vuosi olen istuttanut pari kurpitsaa lehtikompostiin. Ne kasvavat aluksi hyvin ja sitten katoavat yhtäkkiä. En tiedä uppoavatko kompostiin vai mitä niille tapahtuu.

Tänä keväänä istutin yhden kurpitsan laatikkoon, ja se ei ole hävinnhyt - ainakaan vielä.



Kurpitsa kasvaa lehtikaalin takana vasemmalla.




Kiertää aidan ympäri ja nousee villiviiniä pitkin ylös


ja jatkaa naapurin puolelle. Myönnän, siellä on valoisampaa ja paljon parempi nurmikko.



Kurpitsan alkujakin on. Toivottavasti saamme kumpikin paljon satoa.

23.7.2017

Mennyttä loistoa

Pioni on puutarhani kuningatar.  Nuppuaika kestää kauan, kukinta alkaa yksi pioni kerrallaan kunnes koko piha on yhtä väriloistoa. Lakastuminen alkaa taas kukka kerrallaan, kunnes ne ruskettuvat täysin kukin omaan tahtiinsa.








 Näissä kukissa näkyy vielä mennyt loisto.

16.6.2017

Puutarhatoimistosta päivää

 Puutarhassa tapahtuu nyt koko ajan. Kasvit kasvavat niin, että humina käy. Illalla on jo erinäköistä kuin aamulla.


Varjokukkapenkki


 Keväällä näytti siltä, että kaikki varjokasvipenkin asukit eivät ole selvinneet talvesta. Nyt kukat suorastaan hyppäävät ulos penkistä. Istutin penkkiin syksyllä varjoliljaa, mutta sitä ei ole vielä näkynyt.


Kiven takana suojassa. Pienessä puutarhassa pitää käyttää joka kolo.

Poimulehti



Poimulehti on yksi suosikkejani. Kukat eivät näytä miltään, mutta lehdet! Aamulla niissä on kastepisaroita, joita voisi vaikka juoda. Poimulehden villiserkkua on metsät täynnä.




Toisessa penkissä on reunuskukkana pikkupoimulehteä.

Pionit



Pioneissa on paljon nuppuja. Tässä ison kiven ympärillä on kolme pionia.



Yksi pioneista harjoittelee jo. Kiven päällä on yksi tummanpunainen kukka.

Laukka ja Aune



Tässä penkissä kukkisi nyt iso vaaleanvioletti laukka, ellei jänis olisi syönyt sitä. Laukka nousi keväällä ensimmäisten joukossa. Pasi sanoi, että kukkapenkissä on jänis. Sanoin että olkoon, ei siellä mitään ole. Mutta näköjään jänis oli löytänyt laukan. Sekin pitää sipulista.

Oikean kulman ruusu on myös huonossa kunnossa. Uudistin tätä penkkiä viime vuonna, mutta tämä pääty jäi kesken. Jos ei ruusu lähde kasvamaan, niin se saa lähteä. Täytyy ottaa lapio käteen ja istuttaa uutta.



Tässä on uudistettua penkkiä. Viime vuonna istutettu sinine kukka kukkii. Hienoa!





Kiven toisella puolella asuu Aune, päärynäpuu. Aunessa ei ollut yhtään kukkaa tänä keväänä. Viime vuonna tuli sentään seitsemän päärynää. Oksia alhaalla pitävät kivipussit ovat  paikoillaan. Täytyy vähän fiksata niitä.

Keskellä kiven takana on kirsikkapuu. Ei tarvinnut viettää kirsikankukkajuhlia.

Äiti antoi kaksi puuta, luumu- ja kirsikkapuun. Toinen kuoli ensimmäisenä talvena, tämä jäi henkiin. En ollut varma onko luumu vai kirsikka. Onneksi viime kesänä tuli yksi kirsikka ja ehdin ottaa siitä kuvan ennenkuin lintu vei sen. Siis kirsikkapuu.

Luonto valtaa takaisin



Yläpenkin uudistin pari vuotta sitten. Kaivoin, laitoin juuriharson ja uutta multaa ja istutin muutaman perennan. Luonto on ottanut sen takaisin. Keväällä tässä kasvaa kieloja, sitten akileijaa ja lipstikka.




Ei uskoisi, että tein pari päivää töitä. Mutta akileijat ovat kauniita.

 Kasvihuone



Kasvihuone näyttää harvalta. Olen tänä vuonna tarkoituksella istuttanut vähemmän kasveja. Yksi syy kasvitauteihin on varmaan ollut liian tiheä kasvusto.

Kasvamassa on kurkkua, sekä kasvivhuone- että avomaakurkkua. Avomaakurkku on ehdottomasti maukkaampi. Naapurikaan ei suostunut viime vuonna ottamaan kasvihuonekurkkua, vaikka söi halulla avomaakurkkua. Luin lehdestä, että jos kasvimaa- ja avomaakurkut pölyttyvät ristiin, voi tulla keilan muotoisia kurkkuja. Niitä on ollut aikaisempinakin vuosina. Olen kutsunut niitä painovoimakurkuiksi.



 Lisäksi on tietysti chiliä ja tomaattia sekä basilika. Kuvassa chilit. Tänä vuonna en kasvattanut siemenestä, vaan hain taimikaupasta.



Toinen basilika kasvaa ulkona saunarakennuksen takana. Tämä on jokavuotinen kisa. Ulkona kasvava voittaa.

Kasvimaa




Ulkona kasvimaalla laatikossa kasvaa retiisiä, kesäkurpitsa ja pinaattia. Pinaattia ei ole koskaan liikaa. Edessä taimikaupasta ostettuja taimia ja taaempana yksi markettitaimi.



Tässä laatikossa on kasvamassa palmukaalia, salaattia, mangoldia ja rosmariinia. Nam!




Takana on lehtikaalia, pinaattia ja kurpitsa.







OIen useana vuonna yrittänyt kasvattaa kurpitsaa kompostilaatikossa. Alku lähtee hyvin, mutta sitten ne katoavat. Ne ikään kuin uppoavat kompostiin. Saas nähdä uppoavatko nyt multaan. Pidän silmällä.


Mongolian vaahtera

Etupihalla mongolian vaahtera kohta kukkii. Se tekee mehiläiset ja ampparit hulluiksi.





Ja se puutarhatoimisto



Oli niin paljon istutettavaa, että laitoin toimiston pihalle. Näkymä puutarhatoimistosta (vähän parempi kuin töissä).


Lahjaksi saatu siemenlaatikko pöydälle ja suunnittelemaan.

21.5.2017

Kasvimaan ensimmäiset asukkaat

Nyt on ollut niin lämmintä, että oli pakko istuttaa muutama kasvi kasvimaalle ja kasvihuoneeseen.

Retiisin siemeniä kylvin ulos laatikkoon jo pari viikkoa sitten. Silloin kun satoi lunta. Ne kasvavaat nätisti.


Tässä näkee eron kohtuukäytön ja liikakäytön välillä. Hupsahti vähän enemmän kevätlannoitetta, ja taimet kuolivat siitä kohdasta samantien.



Tänään istutin ulos retiisien viereen kesäkurpitsan taimen ja pari pinaattia. Edessä on äidin antama samettikukan taimi.



Takana olevassa laatikossa on palmukaalia ja lisää samettikukkaa.



Kasvihuoneeseen muutti kaksi tomaattia ja yksi kurkku.



Ja sitten kaikki peitellään harsolla ja toivotaan parasta.

9.4.2017

Kevät alkaa syystöillä

Viime syksynä lumi tuli, kun puissa ja pensaissa oli vielä lehtiä. Lumen alta paljastuva piha on mätänevien lehtien peitossa. Etupiha on vielä niin märkä, että siinä ei uskalla paljon kävellä, mutta takapihalle pääsee jo haravoimaan.
 

Etummainen osa on haravoitu ja penkkejä siistitty.

Naapurissa etelärinteessä krookukset kukkivat. Me täällä varjon puolella vielä odottolemme, mutta perässä tullaan.

Ison kiven kukkapenkissä on jo pieniä alkuja.Nouseekohan tähän tulppaania vai laukkaa?


Isomaksaruoho kukkii myöhään, mutta aloittaa kasvun ajoissa. Lempiperennojani.


 Punaiset alut ovat pikkupioneja. Taas on yksi talvi selvitty.


 Talon takana pohjoispuolella vuokkoja ja raparperin alkuja. Raparperipiirakkaa, uunit lämpiämään!




25.5.2016

Neljä hyvää syytä hankkia runkokarviainen

1. Runkokarviainen on kaunis kasvi.

 

Kasvilla on reilun metrin korkuinen runko ja sen päässä varsinainen karviaispensas. Tässä runkokarviaisen tupsu näkyy penkin ja grillin välissä.

Etualalla on puutarhan tärkein kaluste varusteineen: lepotuoli, jonka saa makuuasentoon ja kirja. Hei töiden jälkeen jugurtin kanssa puutarhaan lukemaan ja lentokoneita katselemaan!


2. Runkokarviainen ei vie tilaa. Sen voi istuttaa kukkapenkkiin.

 

Runkokarviainen asustaa meillä kukkapenkissä. Tällainen pientilallinen joutuu laskemaan jokaisen neliösentin.

Tämä kuva on viime vuodelta, otettu kesäkuun 16. päivä. Jättipoimulehti on tällä hetkellä suunnillleen samankokoinen, samoin villiviini. Pionit ovat nupulla, mutta vähän jäljessä pituuskasvussa viime vuotisesta. Akileijassa on jo muutamia kukkia.

Kuunliljat ovat myöhäisherännäisiä ja nyt vasta parikymmen senttisiä, multa näkyy välistä. Yhtenä vuonna revin kuunliljan juuria penkistä, kun luulin että olivat kuolleet talven aikana. Kyllä pitäisi kaikkien kasvien lähteä yhtä aikaa kasvamaan!

Olisikohan kesä kaksi - kolme viikkoa viime vuotista aikaisemmassa.


3. Runkokarviainen on helppo käsitellä.

 

Tavallisen karviaisen oksat roikkuvat maassa - ainakin, jos ei saa kunnon tukia aikaiseksi.


 Tänä vuonna olin taas liian myöhään tukemassa ja huonosti kävi.


Karviaisenkasvattajan yököttävä käsi oksien tukemisen jälkeen. Naapurin kissa kävi katsomassa puuhiani, mutta nämä aiheutti karviainen.

Marjojen poimiminenkin on helpompaa runkokarviaisesta. Ja marjat ovat turvassa, jos jollain sattuu olemaan karviaisia syövä koira.

4. Runkokarviainen tekee herkullisia marjoja - ja paljon.

 

 

Karviaisessa on jo pieniä marjanalkuja.


Kuvassa on viime vuoden satoa elokuun alussa. Nam.



Loppuun vielä kuva vanhasta omenapuusta, joka tekee omppuja melkein makuuasennossa. Viime vuonna ei tullut juuri ollenkaan satoa. Toivottavasti tänä vuonna saadaan runsaasti. Vieressä oikealla kukkuu naapurin kirsikkapuu.



20.8.2015

Direktiivikurkkuja purkkiin

Kurkku on puutarhurin luotettavin ystävä. Jos on yksikin pieni taimi säilynyt kevätmyllerryksistä, niin kurkkusato on turvattu.

Aikaisemmin olen kasvattanut avomaakurkkuja - avomaalla ja kasvihuoneessa. Jo parilla taimella ruokkii myös yhden naapurin. Tänä vuonna istutin avomaakurkkuja avomaalle ja kasvihuonekurkkuja kasvihuoneeseen. Elämme kuulema Sääntö-Suomessa. Kasvatetaan kurkutkin sääntöjen mukaan.

Alkukesä oli vähäluminen, mutta avomaakurkut olisivat vaatineet vähän enemmän lämpöä. Ne piti siirtää avomaalta laatikosta kasvihuoneeseen. Kumpikin niistä on pukertanut yhtä kellertävää pyöreää kurkkua koko kesän.




Kasvihuonekurkut sen sijaan yltävät kattoon. Kurkkua tulee taas yli oman tarpeen.




Olen sitonut kurkun kärhöt naruilla kattoon. Muuten en mahtuisi sisään kasvihuoneeseen.




Naapuri ei välitä kasvihuonekurkuista. On viety äidille. Ja tehty hekkukurkkuja.

Ostin kotikaupasta tänään viimeiset hilloxit, ja leikkelin taas kurkkuja purkkiin. Oikeastaan en pidä herkkukurkuista, vaan syön mieluummin suolakurkkuja, mutta valmista säilöntäainetta olen löytänyt vain herkkukurkuille. Voitte uskoa, että monta kauppaa kävin läpi ennen kuin löytyi, ja nyt loppuivat sieltäkin. Lasipurkitkin on loppu. Meillä on kurkkuvuori! Syököhän peurat kurkkuja? Olen kuullut huhuja ihmisistä, jotka antavat ylimääräiset omenat peuroille!




Tässä on tämän päivän lasti. Kurkkuja purkkiin (näiden lisäksi hain vielä kolme muuta pesäpallomailan kokoista yksilöä), basilikaa, tilliä, persiljaa ja sitruunamelissaa minigrippiin ja pakkaseen. Ensimmäiset kurkut olivat aika käyriä, mutta nyt on tullut onneksi vähän suorempaa, direktiivin mukaista. Ei tule kurkkupoliisi kasvihuoneen ovelle.




Ja tässä purkit menossa jääkaappiin. Siellä on ennestään kolme isoa purkkia. Syömisen voi aloittaa parin viikon kuluttua. Pakkohan näistä herkkukurkuista on pitää, muuten ei mahdu joulukinkku jääkaappiin!