Avaruus- ja painovoimakurkkuja

Kesän ensimmäiset kurkut olivat tavallisia kurkkuja: vihreitä ja grillimakkaran muotoisia. Nyt ovat painovoimakurkkuja tai avaruuskurkkuja.

Tässä malliesimerkki painovoimakurkusta. Äidin mielestä näitä tulee, kun ensin ei kastele ja sitten kastelee.

Omasta mielestäni olen kastellut koko kesän samalla lailla: päivittäin ja kohtuudella. Helteitäkään ei ole ollut pitkään aikaan. Ei näillä pitäisi olla valittamista. Tomaatit ja muut vihannekset voivat hyvin. Hirveästi en uskalla vettä lohnata, kun muutama vuosi sitten sain koko kasvihuoneen homeeseen liiallisella kastelulla.

Tämä on painovoimakurkku ja vielä keltainen. Oikeastaan aika söpö.

Tässä keltaisia avaruuskurkkuja. Oudon muotoisia on ollut ennenkin, mutta näin keltaisia ei ole ollut aikaisemmin.

Ei heti uskoisi kurkuksi!

Ensimmäiset kurkut tänä vuonna näyttivät tältä. Ei kyllä olisi pitänyt näyttää tältäkään. Siemenestä kasvattamani kurkut paleltuivat ja ostin taimimyymälästä uusia. Laatikossa luki avomaakurkku, mutta tämä näyttää kasvihuonekurkulta. Olisiko joku ystävällinen asiakas vahingossa vaihtanut laatikon nimilapun. 

Muutama myöhemmin istuttamani taimi ei ole vielä tehnyt kurkkuja. Jännityksellä odotan, mitä ilmestyy.

Direktiivikurkkuja purkkiin

Kurkku on puutarhurin luotettavin ystävä. Jos on yksikin pieni taimi säilynyt kevätmyllerryksistä, niin kurkkusato on turvattu.

Aikaisemmin olen kasvattanut avomaakurkkuja - avomaalla ja kasvihuoneessa. Jo parilla taimella ruokkii myös yhden naapurin. Tänä vuonna istutin avomaakurkkuja avomaalle ja kasvihuonekurkkuja kasvihuoneeseen. Elämme kuulema Sääntö-Suomessa. Kasvatetaan kurkutkin sääntöjen mukaan.

Alkukesä oli vähäluminen, mutta avomaakurkut olisivat vaatineet vähän enemmän lämpöä. Ne piti siirtää avomaalta laatikosta kasvihuoneeseen. Kumpikin niistä on pukertanut yhtä kellertävää pyöreää kurkkua koko kesän.

Kasvihuonekurkut sen sijaan yltävät kattoon. Kurkkua tulee taas yli oman tarpeen.

Olen sitonut kurkun kärhöt naruilla kattoon. Muuten en mahtuisi sisään kasvihuoneeseen.

Naapuri ei välitä kasvihuonekurkuista. On viety äidille. Ja tehty hekkukurkkuja.

Ostin kotikaupasta tänään viimeiset hilloxit, ja leikkelin taas kurkkuja purkkiin. Oikeastaan en pidä herkkukurkuista, vaan syön mieluummin suolakurkkuja, mutta valmista säilöntäainetta olen löytänyt vain herkkukurkuille. Voitte uskoa, että monta kauppaa kävin läpi ennen kuin löytyi, ja nyt loppuivat sieltäkin. Lasipurkitkin on loppu. Meillä on kurkkuvuori! Syököhän peurat kurkkuja? Olen kuullut huhuja ihmisistä, jotka antavat ylimääräiset omenat peuroille!

Tässä on tämän päivän lasti. Kurkkuja purkkiin (näiden lisäksi hain vielä kolme muuta pesäpallomailan kokoista yksilöä), basilikaa, tilliä, persiljaa ja sitruunamelissaa minigrippiin ja pakkaseen. Ensimmäiset kurkut olivat aika käyriä, mutta nyt on tullut onneksi vähän suorempaa, direktiivin mukaista. Ei tule kurkkupoliisi kasvihuoneen ovelle.

Ja tässä purkit menossa jääkaappiin. Siellä on ennestään kolme isoa purkkia. Syömisen voi aloittaa parin viikon kuluttua. Pakkohan näistä herkkukurkuista on pitää, muuten ei mahdu joulukinkku jääkaappiin!