Kasvimaan ensimmäiset asukkaat

Nyt on ollut niin lämmintä, että oli pakko istuttaa muutama kasvi kasvimaalle ja kasvihuoneeseen.

Retiisin siemeniä kylvin ulos laatikkoon jo pari viikkoa sitten. Silloin kun satoi lunta. Ne kasvavaat nätisti.

Tässä näkee eron kohtuukäytön ja liikakäytön välillä. Hupsahti vähän enemmän kevätlannoitetta, ja taimet kuolivat siitä kohdasta samantien.

Tänään istutin ulos retiisien viereen kesäkurpitsan taimen ja pari pinaattia. Edessä on äidin antama samettikukan taimi.

Takana olevassa laatikossa on palmukaalia ja lisää samettikukkaa.

Kasvihuoneeseen muutti kaksi tomaattia ja yksi kurkku.

Ja sitten kaikki peitellään harsolla ja toivotaan parasta.

Kevät alkaa syystöillä

Viime syksynä lumi tuli, kun puissa ja pensaissa oli vielä lehtiä. Lumen alta paljastuva piha on mätänevien lehtien peitossa. Etupiha on vielä niin märkä, että siinä ei uskalla paljon kävellä, mutta takapihalle pääsee jo haravoimaan.
 

Etummainen osa on haravoitu ja penkkejä siistitty.

Naapurissa etelärinteessä krookukset kukkivat. Me täällä varjon puolella vielä odottolemme, mutta perässä tullaan.

Ison kiven kukkapenkissä on jo pieniä alkuja.Nouseekohan tähän tulppaania vai laukkaa?

Isomaksaruoho kukkii myöhään, mutta aloittaa kasvun ajoissa. Lempiperennojani.

 Punaiset alut ovat pikkupioneja. Taas on yksi talvi selvitty.

 Talon takana pohjoispuolella vuokkoja ja raparperin alkuja. Raparperipiirakkaa, uunit lämpiämään!

Neljä hyvää syytä hankkia runkokarviainen

1. Runkokarviainen on kaunis kasvi.

 

Kasvilla on reilun metrin korkuinen runko ja sen päässä varsinainen karviaispensas. Tässä runkokarviaisen tupsu näkyy penkin ja grillin välissä.

Etualalla on puutarhan tärkein kaluste varusteineen: lepotuoli, jonka saa makuuasentoon ja kirja. Hei töiden jälkeen jugurtin kanssa puutarhaan lukemaan ja lentokoneita katselemaan!

2. Runkokarviainen ei vie tilaa. Sen voi istuttaa kukkapenkkiin.

 

Runkokarviainen asustaa meillä kukkapenkissä. Tällainen pientilallinen joutuu laskemaan jokaisen neliösentin.

Tämä kuva on viime vuodelta, otettu kesäkuun 16. päivä. Jättipoimulehti on tällä hetkellä suunnillleen samankokoinen, samoin villiviini. Pionit ovat nupulla, mutta vähän jäljessä pituuskasvussa viime vuotisesta. Akileijassa on jo muutamia kukkia.

Kuunliljat ovat myöhäisherännäisiä ja nyt vasta parikymmen senttisiä, multa näkyy välistä. Yhtenä vuonna revin kuunliljan juuria penkistä, kun luulin että olivat kuolleet talven aikana. Kyllä pitäisi kaikkien kasvien lähteä yhtä aikaa kasvamaan!

Olisikohan kesä kaksi - kolme viikkoa viime vuotista aikaisemmassa.

3. Runkokarviainen on helppo käsitellä.

 

Tavallisen karviaisen oksat roikkuvat maassa - ainakin, jos ei saa kunnon tukia aikaiseksi.

 Tänä vuonna olin taas liian myöhään tukemassa ja huonosti kävi.

Karviaisenkasvattajan yököttävä käsi oksien tukemisen jälkeen. Naapurin kissa kävi katsomassa puuhiani, mutta nämä aiheutti karviainen.

Marjojen poimiminenkin on helpompaa runkokarviaisesta. Ja marjat ovat turvassa, jos jollain sattuu olemaan karviaisia syövä koira.

4. Runkokarviainen tekee herkullisia marjoja - ja paljon.

 

 

Karviaisessa on jo pieniä marjanalkuja.

Kuvassa on viime vuoden satoa elokuun alussa. Nam.

Loppuun vielä kuva vanhasta omenapuusta, joka tekee omppuja melkein makuuasennossa. Viime vuonna ei tullut juuri ollenkaan satoa. Toivottavasti tänä vuonna saadaan runsaasti. Vieressä oikealla kukkuu naapurin kirsikkapuu.

Direktiivikurkkuja purkkiin

Kurkku on puutarhurin luotettavin ystävä. Jos on yksikin pieni taimi säilynyt kevätmyllerryksistä, niin kurkkusato on turvattu.

Aikaisemmin olen kasvattanut avomaakurkkuja - avomaalla ja kasvihuoneessa. Jo parilla taimella ruokkii myös yhden naapurin. Tänä vuonna istutin avomaakurkkuja avomaalle ja kasvihuonekurkkuja kasvihuoneeseen. Elämme kuulema Sääntö-Suomessa. Kasvatetaan kurkutkin sääntöjen mukaan.

Alkukesä oli vähäluminen, mutta avomaakurkut olisivat vaatineet vähän enemmän lämpöä. Ne piti siirtää avomaalta laatikosta kasvihuoneeseen. Kumpikin niistä on pukertanut yhtä kellertävää pyöreää kurkkua koko kesän.

Kasvihuonekurkut sen sijaan yltävät kattoon. Kurkkua tulee taas yli oman tarpeen.

Olen sitonut kurkun kärhöt naruilla kattoon. Muuten en mahtuisi sisään kasvihuoneeseen.

Naapuri ei välitä kasvihuonekurkuista. On viety äidille. Ja tehty hekkukurkkuja.

Ostin kotikaupasta tänään viimeiset hilloxit, ja leikkelin taas kurkkuja purkkiin. Oikeastaan en pidä herkkukurkuista, vaan syön mieluummin suolakurkkuja, mutta valmista säilöntäainetta olen löytänyt vain herkkukurkuille. Voitte uskoa, että monta kauppaa kävin läpi ennen kuin löytyi, ja nyt loppuivat sieltäkin. Lasipurkitkin on loppu. Meillä on kurkkuvuori! Syököhän peurat kurkkuja? Olen kuullut huhuja ihmisistä, jotka antavat ylimääräiset omenat peuroille!

Tässä on tämän päivän lasti. Kurkkuja purkkiin (näiden lisäksi hain vielä kolme muuta pesäpallomailan kokoista yksilöä), basilikaa, tilliä, persiljaa ja sitruunamelissaa minigrippiin ja pakkaseen. Ensimmäiset kurkut olivat aika käyriä, mutta nyt on tullut onneksi vähän suorempaa, direktiivin mukaista. Ei tule kurkkupoliisi kasvihuoneen ovelle.

Ja tässä purkit menossa jääkaappiin. Siellä on ennestään kolme isoa purkkia. Syömisen voi aloittaa parin viikon kuluttua. Pakkohan näistä herkkukurkuista on pitää, muuten ei mahdu joulukinkku jääkaappiin!

Pizzamauste ja lihakeitto

Mäkimeirami

Kotinurmikkoa ajaesssa tulee pizza mieleen. Metsäpäädyssä kasvaa vaatimattoman näköistä kasvia, mäkimeiramia. Mäkimeirami tuoksuu kuin oregano. Ehkä mäkimeirami ja oregano ovat yksi sama kasvi.

 

Tässä pientä mäkimeiramia - no joo, vähän pientä pihlajaakin. 

Myöhemmin kesällä mäkimeirami vääntää vaatimattomat vaalenpunaiset kukat. Ei ole varsinaisesti mielikasvejani. Varsinkin keväisin yritän kiskoa sitä pensaiden juurilta, turhaan. Juuret muodostavat tiheän maton. Lisäksi varret ovat kovat ja puumaiset. Kun kiskoo, saa pienen tupun varsia, ja tietää että suuri osa kasvista jää maahan. Kädet tuoksuvat oreganolta, vahvasti.

Kun ajaa ruohonleikkurilla, haju on huumaava. Ehkä minusta ajan mittaan tulee immuuni pizzalle mäkimeiramin ansiosta.

Lipstikka

Lipstikan kasvu on ylivoimaista muihin puutarhan kasveihin verrattuna. Jo alkukesästä se on parin metrin korkuinen ja levittäytyy vuosi vuodelta leveämmälle. Liljaparat olivat jäämässä sen jalkoihin. Viime kesänä päätin kurittaa lipstikkaa. Otin kasvustosta vain pienen palan ja istutin sen uuteen penkkiin pensaan viereen varjoisempaan paikkaan.

Sieltä se tulee, mutta tänä keväänä kasvu oli huomattavasti hillitympää kuin aikaisemmin. Lipstikka pönöttää kuvassa keskellä penkkiä. Vanhassa paikassa oikealla kiven vieressä liljat ovat innostuneet kukkimaan. Mielestäni tässä ei edes aikaisemmin ollut oranssia liljaa. Sekään ei sietänyt lipstikkaa.

Maisa kutsui lipstikkaa lihakeitoksi, ja sitä se todellakin on. Kosketa vähän lipstikkaa, ja kädet haisevat koko päivän lihakeitolle.

Kasvien kasvu noudattaa puutarhanhoidon perussääntöä.

Puutarhanhoidon perussääntö:

Parhaiten puutarhassa menestyvät kasvit ovat rikkaruohoja tai kasveja, joista yrität päästä eroon.

Kasvihuoneesta katto auki ja toppatakit mukaan

Juhannussää näyttää samalta kuin vuosi sitten. Jos kasvihuoneen katon saisi auki, ei kastelulaitetta tarvitsisi asentaa.

Asentaja viritteli lomakastelijan. Helpointa olisi laittaa kastelulaite suoraan vesihanasta, mutta pelottaa että kotiin tullessa puolet Laaksolahdesta olisi muuttunut sisäjärveksi. Kyllä tämä suljettu painovoimainen systeemi on turvallisempi.

Kastelulaite valmiina.

On ollut niin kylmä, että kasvihuoneessakaan ei ole tapahtunut paljon mitään. Vain retiisit ja kurkut kukoistavat.

Ulkokasvimaalla ei sääennusteiden mukaan ainakaan kärsitä kuivuutta.

Tomaatit ja kurkut ovat olleet öisin hupun alla. Siitä huolimatta kasvu on ollut todella surkeaa, ja tomaatit ovat juuri ja juuri hengissä.

Pionit alkavat pikkuhiljaa kukkia. Nuppu kasvaa yhden päivän aikana pari senttiä. Pionin takana on runkoon istutettu karviaismarjapensas täynnä karviaisenalkuja.

  Kuunliljat ovat heränneet eloon, ei talvituhoja.

Hyvää juhannnusta! Muistakaa ottaa toppatakit maalle mukaan!

200 kg raakoja tomaatteja sängyn alle

 

Sama ongelma kuin viime vuonna: tomaatit eivät meinaa kypsyä! Kasvihuoneen piti olla ratkaisu. Mutta jos ulkona ei paista aurinko, ei se paista kasvihuoneessakaan. Kuva on otettu pari viikkoa sitten.

Tapasin kavereita ja kuulin Eilan antavan ohjeita, miten tomaatit kypsytetään: Kääritään sanomalehden sisään ja laitetaan sängyn alle.

Kaksisataa kiloa tomaatteja sängyn alla! Toinen vaihtoehto olisi kaksisataa kiloa pikkelsiä vihreistä tomaateista!

Onneksi aurinkobeibi tuli esiin. Olen karsinut lehdet kokonaan pois. Fotosynteesit saa nyt unohtaa.  Tomaateilla on vain yksi tehtävä: kypsyttää hedelmät.

Tomaatteja on nyt syöty. Kauniitahan nämä ovat, mutta valitettavasi syystomaatti ei ole niin maukas kuin kesätomaatti. Nämä maistuvat kaupan tomaateilta. Plääh!

Jos ilmat kylmenevät, voi olla että joudun sittenkin laittamaan jotain sängyn alle.

Tomaatin vieressä on munakoiso, joka on täysin yhteistyökyvytön. Maisa sai munakoison kasvattamaan koisoja valtavalla kanankakka-annoksella. Tämä ei välitä edes siitä. Violetti kukka on kyllä kaunis.

Kurkkusato on ollut mahtava. Tässä yksi normaalikokoinen yksilö. Ja nämä eivät ole kasvihuonekurkkuja, vaan avomaakurkkuja. Kurkun taimia oli useita, mutta ne paleltuivat juhannuksen raekuuroissa. Taisi olla hyvä, että paleltuivat. Voisi olla kurkkuvuori takapihalla.