Ainakin viisi vuotta on eletty ilman grilliä, ja hyvin on mennyt. Kaupan marinadit maistuvat suussa vieläkin.
Hiiop! Vielä savupiipun suojus.
Italian matkalla kymmenkunta vuotta sitten Pasi ihastui grilliuuniin, ja olisi halunnut sellaisen tuoda autossa kotiin. Ei tuotu. (Kahtasataa Autobahnilla kiviuuni peräkontissa!).
Nyt sellainen kuitenkin hankittiin. Onneksi oli Petri auttamassa kasaamisessa.
Kun vielä joku opettaisi, miten grillataan kalaa niin, ettei koko Laaksolahti peity savuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti